There's no turning back

Ihanaa, että olet eksynyt tänne ja toivottavasti jatkossa löydät blogini ihan tarkoituksella.
Viimein uskalsin tämänki tehdä, ei se vaatinut kuin viitisen kuukautta kaverien ja poikaystävän kannustusta / (painostusta), stressiä ja ahdistusta ja ehkä tärkeimmän, uuden vuoden lupauksen.
      Luulen, että jokainen joka kirjoittaa ensimmäistä postausta käy läpi samoja asioita kuin minä; " miten ihmeessä mä tän nyt alotan, mitä mä kirjotan, onkohan tää ihan nolo ja typerä.." Pitkään sitä on tullut suunniteltua mitä kirjoittaa blogiinsa ja minkälaisen siitä haluaa, mut teot vaatii tunnetusti enemmän kuin sanoja. Onhan se nyt luonnollisesti  jännittävää ja pelotttavaa avata itsensä maailmalle muiden arvosteltavaksi ja tulkittavaksi pelkkien tekstien ja kuvien perusteella, mutta silti tuntuu et mä pelkäisin sitä enemmän kuin muut. Tätä mä kuitenki haluan tehdä ja nyt mä sen teen.
       Olen siis lukiota käyvä tamperelainen nuori nainen. Tai jos nyt rehellisiä ollaan, asun ylöjärvellä lähellä Tamperetta, mutta haluan aina että ihmiset luulevat  minun asuvan Tampereella. Luonteeltani olen melko tempperamenttinen, humoristinen, ystävällinen, määrätietoinen ja hymyilen paljon.

     Vaikka kaverien seurassa olen tosi sosiaalinen ja välillä puhun muiden päälle, nautin yksin olemisesta ja kotona lahnaamisesta. Se on tärkeää aikaa mulle. Saa miettiä asioita rauhassa, olla oma itsensä ja vain rauhottua kaiken menon keskellä, joskus sitä kyllä tulee nautittua liikaakin, varsinkin kotona lahnaamista. Synnyinkin kuusihenkisen perheen keskimmäiseksi lapseksi, johon sisältyy kaksi pikkusiskoa, isoveli ja vanhemmat. Ihan mukiin menevä perhe, vaikka ollaanki kaikki erilaisia ja riidellään paljon. Viimeisenä muttei vähäisimpänä ihana poikaystäväni, Alexander! Kerron meistä sit joskus enemmän..

                                                          Siinä on Alex ja mä.

Eli siis mahtavaa tammikuuta nyt kaikille, liittykää lukijaks !

- Daliina