Lupaus, päätös ja pari kyyneltä

Tajusin tänään jotain ihmeellistä.
Tiettekste sen tunteen, kun on joku asia mikä ahistaa, harmittaa ja stressaa, mut sä et vaan keksi mistä se johtuu. Yrität miettii erilaisii vaihtoehtoi (koulustressi, liian vähän unta, rahat taas loppu..?), mut mikään ei vie stressiä ja ahistusta pois, kunnes yhtäkkii sä vaan tajuut sen. Todella yksinkertasen asian, mikä sua on harmittanu jo pitkään!

Mulle tuli tänään toi hetki. Oli helpottavaa, kun tajus yhen asian, kaikki palat rupes vaan loksahtelee automaattisesti paikoilleen. Semmonen jatkuva piiloahistus lähti pois ja pysty ruveta ajattelee selkeesti ratkasuja, jotka olis itelle parhaita.
Oon nyt parin kuukauden aikana oppinu tuntee itteeni paremmin ku parin vuoden aikana.  Oon tosissani alkanut kuuntelee ja arvostaa iteeni enemmän ja tekee asioita joista tykkään. Miten toi kuullostaakaan noin typerältä "oon alkanut tekee asioita joista tykkään", senhän pitäis olla itsestäänselvyys. Eipä vaan aina oo. Miks sitä tulee aina ite tehtyä elämästään vaikeempaa ja tuskasempaa.

Tänään mä tein valinnan, joka tulee muuttaa mun elämän. Samalla mä päätin, etten enää ikinä kaltoinkohtele itteeni tai anna muiden kaltoinkohdella mua. Mä oon mun elämäni ihana ja vahva nainen.. Musta ihan kiva päätös.

Rakastakaa ja pitäkää huolta itsestänne!

Pusuja, Daliina!